Työssä, niin kuin elämässäkin, velvollisuudet ja tekemättä jääneet asiat ja haaveet saattavat joskus alkaa kasaantumaan. On vaikeaa löytää asioille oikea tärkeysjärjestys ja toisinaan käykin, että olemme niin täynnä velvollisuuksia, ettemme edes tiedä mistä aloittaa.
Kuuntelin jokin aika sitten laulua, jossa laulettiin liioista napeista ja liian vähistä rei´istä.. niin paljon asioita joka haluaisit nähdä, paljon paikkoja missä käydä, suuri määrä ihmisiä joita tavata...niin paljon, että alkaa ahdistamaan, mutta samaan aikaan kaikki on niin jännittävää ja uutta.
Kun aloitamme tämän työn haluamme kaiken heti ja nopeasti, jätämme taaksemme monia muita projekteja ja unelmia joihin emme enää koskaan palaa. Kun kuuntelin laulua tajusin eläväni juuri sitä mistä se kertoo. Työni keittiömestarina antaa minun elää jatkuvaa "nuoruutta" ja elän sen kautta, sitä varten, siinä missä toisilla on harrastus, lapsia tai kahden viikon etelänloma, minulla on työni. Ja työssäni olen kaiken aikaa tutkimusmatkalla. Tekeminen ei koskaan lopu, uusia asioita pitää oppia kaiken aikaa. Suurin osa asioista pitää tietenkin tehdä heti ja ilman virheitä. Täydellisesti. Joka päivä on uusi ja usein lisään partnerini kanssa päivittäiseen työlistaan uusia ja uusia asioita, joita emme tietenkään ehdi saada valmiiksi. Paljon nappeja, vähän reikiä... Mutta asioiden laittaminen oikeaan tärkeysjärjestykseen on vaikeinta ja inspiraation löytäminen tavallisista päivistä ja rutiinista on haasteellista.
Rakastan kuitenkin työtäni. Jatkuva hälinä, uusien kokemusten löytäminen ja ajatus, että keittiömestarina oleminen tarkoittaa opiskelemista koko elämän on mahtavaa. Pidän jokapäiväisestä riskien ottamisesta tehdessäni uutta annosta, sillä jokainen annos esittää riskien ja virheiden verkkoa, pidän myös siitä, että tässä työssä on aina jotain minkä puolesta taistella ja unelmoida. Joskus se on turhauttavaa, kun ajattelen kuinka monta asiaa jää tekemättä, mutta en voisi elää ilman työtäni.
